Peltsin matkassa pyörällä Espoossa

Mä olen koko elämäni asunut Helsingissä mutta liikkunut valtavasti ympäri Pääkaupunkiseutua autolla, julkisilla, kävellen ja pyöräillen. Espoon lukuisat kaupunginosat ovat olleet minulle aina vähän hankala hahmottaa. Viime vuosien monet pyöräilylenkit ympäri Espoota ovat kuitenkin auttaneet ymmärtämään kaupunkia paremmin.

Oli aikainen lauantaiaamu, aurinko nousemassa ja voimakas kirjava lintujen laulu peitti tienoon. Olin saapunut kotoa Vantaan kautta Espooseen, en tosin tarkkaan tiennyt missä se tapahtui, sillä kuljin maastopyörällä metsäpolkuja pitkin. Olin tullut jotakuinkin reittiä Malminkartano, Hämevaara, Linnainen, Lintuvaara ja Leppävaara. Tavoitteenani oli löytää Leppävaaran liikuntapuiston haminoilla eräs jyrkkä mäki, jonka ohessa polku kulkee erään haastavan kallion ohitse. Tätä kallion kohtaa en ollut aiemmin pyörällä pystynyt ajamaan. Nyt olivat olosuhteet hyvät, mieli korkealla ja itsetunto kova. Tällä reissulla se menisi!

Pyöräilyn suosio kasvaa rajusti kaikkialla. Sen huomaa sosiaalisessa mediassa ja ulkona pyöräteillä mutta myös kaupunkien päätöksenteossa. Talouden näkökulmasta voidaan suoraan laskea kaupungin säästöt alempina terveysmenoina kaupunkilaisten ollessa paremmassa kunnossa. Ja ne ovat isot! Maapallo puolestaan kiittää jokaisesta metristä joka tehdään polkupyörällä yksityisauton sijaan.

Pyöräily on kaupungissa oiva tapa kulkea myös hyötymatkat kouluun, kauppaan, töihin tai asioille. Hyötyliikunta onkin käsite, jossa meillä olisi parantamisen paikka. Se voisi olla ratkaisu ihmisten pulmaan löytää aikaa liikunnalle ja perheen yhteiselle ajalle. Kun koko perhe tekee fillarilla kauppareissun, on se juuri sitä aikaa, minkä puutetta usein manataan.

Pyöräilyn lisäämisestä tai lisääntymisestä on hankala löytää mitään huonoa. Lisääntyminen vaatii kuitenkin myös kaupungilta toimia. Pyöräilyolosuhteiden eli nk. infran pitää olla sujuva, turvallinen ja liikenneilmapiirin kannustava. Kun olosuhteet ovat kunnossa, on pyöräily mielyttävämpää eikä vastakkainasettelua muiden liikenteen käyttäjäryhmien kanssa synny niin herkästi. Ilolla olen seurannut myös vanhan ”autoilukaupungin”, Espoon panostusta kohti parempia pyöräilyoloja. Se on oikea suunta!

Palataanpa metsään. Espoon metsissä on paljon hienoja polkuja ristiin rastiin, kaupunginosasta toiseen. Polkuja pitkin metsien suojassa on helppo kulkea pitkiäkin matkoja joutumatta kohtaaman liikennettä tai edes asutusta. Näiden metsien tärkeys sekä virkistysarvo on mittaamaton. Niistä kannattaa pitää hyvää huolta. Hyvän kaupungin merkki ovat lähimetsät arkea virkistämässä.

Pienen harhailun jälkeen löydän mansikkapaikkani. Pitkän raastavan ylämäen jälkeen otan kivikossa reippaan vauhdin ja tähtään kohti ”loppuvastustajaani” hankalaa kallion kohtaa päin, hypähdän ylös kinkaman yli ilman jalkakosketuksia ja ylhäällä jatkan ajoani. Haaste suoritettu ja se tekee minut erityisen onnelliseksi.

Oikein hyvää Valtakunnallista Pyöräilyviikkoa!

Peltsi

Mikko “Peltsi” Peltola on suuri luonnonystävä ja pyöräilyn puolestapuhuja. Viime kesänä Peltsi esitteli Visit Espoon Facebookissa julkaistuilla videoilla viisi eri tapaa pyöräillä Espoossa – kannattaa tsekata nekin – videoilta löytyy lajeja niin oman elämänsä retkeilijöille kuin hurjapäillekin!